“Elä oma elämäsi”

Uskomattoman hienosti näytelty, mutta tuollainen tilannehan se oikeasti on! Pitäisikö niille soittaa vai odotetaanko vielä hetki? Hienoa, kun tarina lomittuu tuttuihin paikkoihin ja ympärillä liikkuu oikeita ihmisiä. Tuntuu hyvältä, että nuoret ovat halunneet kuvata myös kotona ja vanhemmat ovat lähteneet mukaan. Tästä tulee tosi hieno. Voitte olla ylpeitä itsestänne!

Keväällä 2007 kuvataiteilija Tiina Kuhanen kehitteli yhteisötaidehanketta espoolaisten nuorten parissa ja sai ajatuksen jatkosarjoista. Kesällä hän tapasi nuoria kirjastoissa ja valmisti heidän kanssaan lyhyitä kesävideoita.

Varsinainen yhteisötaidehanke alkoi syksyllä 2008. Siihen osallistuminen tehtiin mahdollisimman helpoksi. Draamapajoja pidettiin kerran viikossa, ne olivat maksuttomia ja avoimia kaikille 12-24-vuotiaille espoolaisille. Hankkeesta tiedotettiin koulujen, nuorisotilojen ja kirjastojen kautta.

Nuoret ideoivat ja toteuttivat videosarjat vapaasti valitsemistaan tärkeistä aiheista. Yhteisen ymmärryksen ja luottamuksen luominen oli tärkeää. Työskentelyn edetessä keskusteltiin siitä, miten kulttuuritausta ja perhe vaikuttavat nuorten aiheisiin. Nuorten omat juuret ovat läsnä sarjoissa, ja yhteinen juoni sisältää erilaisia kokemuksia.

Näyttelijäntyö pohjautui improvisaatioon. Tarinan sisältö neuvoteltiin yhdessä, mutta jokainen loi omat vuorosanansa. Roolihahmojen kehittely ja puvustus auttoivat tekemään eroa todellisen ja kuvitteellisen minän välille.

Videosarjat ja näyttely kertovat halusta tehdä työtä yhteisten tavoitteiden eteen. Omien ja yhteisten haaveiden toteuttamiseen tarvitaan muita, eikä kaikki suju suunnitelmien mukaan kuvitteellisessakaan sarjassa.

Keitä ulkopuolisia nuoret kaipasivat sarjaan? Vanhemmat lähtivät mukaan tärkeiksi neuvonantajiksi ja roolihahmoiksi. Pojat halusivat mukaan lisää tyttöjä. Kaikki toiveet eivät toteutuneet vaan tarinalle löydettiin toisenlainen suunta. Onnelliseen loppuun pyrkiminen oli kuitenkin tärkeää.

Ryhmät syntyivät, kehittyivät ja hajosivat. Välillä kopasteltiin, mutta sitten taas noustiin. Jokaisesta tarinasta tuli omannäköinen.