Esineiden valtakunta

Pentti-Hauhiala_nosto-sivulle

24.9.2014-14.1.2015

Veli Granö (s. 1960) on valokuvaaja, dokumenttielokuvien ohjaaja ja taitelija. Helinä Rautavaaran museossa avautunut Esineiden valtakunta -kokoelma keräilijöitä -näyttely toi näkyviin luovan harrastuksen kautta omaa maailmaansa rakentavia ihmisiä. Granö näkee keräilijät kulutusyhteiskunnan kapinallisina. Kulutettavaksi tehty ei kulu, vaan kerääntyy keräilijän ympärille persoonalliseksi kokonaisuudeksi. Keräily onkin funtionaalisen esinekäsityksen ja modernin vastaista toimintaa. Se on postmoderni strategia yrittää palauttaa esinesuhteeseen siitä kadonnut maagisuus ja jopa primitiivinen animismi. Keräämisen periaate ja tapa rakentaa kokoelmaa perustuvat keräilijän itsensä luomaan järjestelmään. Grano tarkasteleekin kuvaamiensa keräilijöiden kokoelmia omakuvina ja heidän oman maailmanjärjestyksensä ilmentäjinä. Keräilijä kohtaa esineen monimerkityksisenä kuvana ja tarinoiden kertojana. Esineet voivat olla keräilijälleen nimenomaan tarinoiden ja muistojen kokoelma. Suomalaisia kerääjiä kuvannut Granö tietää, että monen keräilijän unelmana on perustaa museo. Oma museo olisi keräilijänsä näköinen, henkilökohtainen tulkinta maailmasta. Museon kokoaja valitsisi siellä esitettävät esineet, hän määrittelisi mikä kelpaa sisäpuolella ja mitkä hän jättäisi pienoismaailmansa ulkopuolelle. Keräilijöiden museoihin kelpaisivat triviaalitkin arjen esineet: Mihin katosivatkaan eilisen tutut kulutustavarat: linja-auton oksennuspussit, kalossit ja maitopussi? – Kaikki löytyvät keräilijöiden kokoelmista. Keräilijä antaa jo kerran häviämään tuomitulle uuden arvon ja sisällön. Keräilijän esimerkki antaa meille kaikille oikeuden nauttia arkisista esineistä. Hänen opastamaanaan me näemme esineemme toisin ja silloin me olemme ehkä valmiimpia kestämään sen, ettei mikään ole pysyvää. Helinä Rautavaaran museossa Granon kuvaamat keräilijät kohtasivat kaltaisensa keräilijän, naisen, joka kokoelmansa kautta omisti elämänsä Euroopan ulkopuolisten kulttuurien esittämiselle. Näyttely oli osa Suomen taiteilijaseuran 150-vuotisjuhlavuoden interventioita erikoismuseoihin.