Autismin kirjon oireyhtymät (mm. autismi, Asperger, Rett) ovat neurobiologisia keskushermoston kehityshäiriöitä. Autismiin liittyvät toimintarajoitteet näkyvät käyttäytymisessä, vuorovaikutuksessa ja kommunikoinnissa. Aistimaailma – näkö-, kuulo-, tunto-, haju- tai makuaisti voi olla korostunut tai poikkeava. Autismin kirjoon liittyy myös yksilöllisiä vahvuuksia.

Näyttelyn toiminnallisten elämyspisteiden avulla haluttiin ohjata museovieraita kokemaan asioita eri aistien avulla. Meistä monella on autismin kirjoa eri muodoissaan myös lähipiirissä ja asioiden kokeminen eri lähtökohdista auttaa ymmärtämään erilaisia tapoja hahmottaa maailmaa. Näyttelyssä tehtiin helmikoruja, eläydyttiin pukeutumispisteessä Bangladeshilaiseen arkeen sekä suoritettiin autismipasseja etsimällä näyttelytekstien joukosta tietoa autismista. Näyttelyssä kerran viikossa päivystäneet Keskuspuiston oppilaat ohjasivat ja opastivat kävijöitä. Vieraskirja täyttyikin positiivista kommenteista.

Erityisen antoisia näyttelyn tekijöille olivat näyttelyn rakentaminen ja purkaminen yhdessä opiston oppilaiden kanssa. Museolla puettiin mallinukkeja, ripustettiin palautepisteeseen pyykkinaruja ja järjestettiin puuhelmiä. Huomaamattamme myös me tulimme oppineeksi erilaisista tavoista tehdä asioita. Opiskelijoiden vilpitön into työntekoon ja ylpeys siitä, että he olivat mukana toteuttamassa näyttelyä toivat myös museotyöläisen arkeen innostusta ja tyytyväisyyttä omaa työtä kohtaan.

Lue lisää lisää autismista.

Jonina Jansson

Kirjoittaja työskentelee ts. museoamanuenssina Helinä Rautavaaran museossa. Kirjoituksessa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta museon virallista kantaa.

Nämä Helinä Rautavaaran museon kokoelmaan kuuluvat esineet kertovat kulttuurien kohtaamisesta niin paljon, että asiaa on hankala tiivistää yhteen lauseeseen. Kosketukset toisiin kulttuureihin ovat aina vieneet kulttuureja eteen päin ja synnyttäneet vanhojen perinteiden pohjalle uusia ilmiöitä. Perinteet ovat muuttuneet, mutta uusien elementtien omaksuminen on mahdollistanut myös kulttuurien säilymisen, sen sijaan että ne jäisivät “kuolleeksi kirjaimeksi” historiaan.

Entä kaukainen, pohjoinen Suomi? Myös tämän maailmankolkan halki on vaellettu, tänne on lähdetty kääntämään kansaa kristinuskoon ja täältä ovat venäläiset, saksalaiset ja ruotsalaiset löytäneet hedelmällistä maaperää teollisuuden kehittämiselle. Suomalainen kulttuuri on muuttunut ratkaisevasti kansojen etsiessä uusia elinalueita ja elinkeinoja.

Kuumimpiin trendeihin museoalalla kuuluvat paikallisyhteisöjen osallisuus ja outreach. Ensimmäisellä tarkoitetaan erityisesti etnografisten museoiden tapauksessa sitä, että paitsi ilmiöitä etäämpää tarkastelevat tutkijat, museossa esitettävää kulttuuria on määrittämässä esitettävä ryhmä itse. Kulttuurien kohtaamiseen erikoistuneen museon tapauksessa tämä tarkoittaa, että haluamme tarkastella erikoisalaamme myös nykypäivän kulttuuristen kohtaamisten asiantuntijoiden – espoolaisten maahanmuuttajien tai uusespoolaisten kautta ja avulla. Outreachilla, “ulospäin kurkottamisella”, taas tarkoitetaan, että kun museoiden havittelemat uudet yleisöt eivät tule museoiden luo, museo menee heidän luokseen.

Museomme kurkottelee uusespoolaisten naisten suuntaan muun muassa keväällä 2011 alkaneessa valokuvapiirissä. Kokoonnumme väestöltään maahanmuuttajapainotteisessa Espoon keskuksessa. Valokuvat valitsimme aiheeksi siksi, että niillä voi ilmaista asioita ja kommunikoida, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Opettelemme yhdessä meitä kiinnostavia taitoja ja siinä ohessa myös suomen kieltä. Samalla haluamme antaa mahdollisuuden suurimmaksi osaksi työelämän ulkopuolella oleville naisille mielekkääseen tekemiseen ja vuorovaikutukseen toistensa kanssa. Museona taas keräämme asiantuntemusta esittelemiemme ilmiöitten nykytilanteesta kotipaikunnallamme ja opimme näkemään meille tuttuja paikkoja uusin silmin naisten kuvien kautta.

Mitä siis teemme? Kokoonnumme noin joka toinen torstai juomaan teetä, katsomaan ja analysoimaan valokuvia, harjoittelemaan kameran käyttöä, kommunikoimaan suomeksi ynnä muilla kielillä ja tietysti valokuvaamaan toisiamme ja meille tärkeitä asioita ja paikkoja. Mukana saattaa pyöriä lapsia, naapurin lapsia ja polkupyöriä, sekä vasta Suomeen tulleita serkkuja, joiden kanssa kommunikoimme kuvien lisäksi lähinnä eleiden ja heidän sukulaistensa välityksellä. Ulos tullessa olo on kuin hyvän elokuvan jälkeen: Ai niin, tämä maailma, tästähän pitäisi siis.. lähteä kotiin?

Maahanmuuton pitkäaikaiset vaikutukset ovat vielä monin osin avoimia kysymyksiä Suomelle tai Espoolle. Suomen – naapurimaihin nähden varsin vaatimattomat – maahanmuuttajaluvut kuitenkin muuttavat väistämättä kulttuuria johonkin suuntaan myös meillä. Lyhytaikaisena vaikutuksena olen huomannut itsessäni uusia näkökulmia, ilahtumisia sekä huomattavaa rentoutumista torstai-iltaisin Kirkkojärvellä. Ohessa olen oppinut myös hieman valokuvaamaan.

Anna Ylä-Anttila

Kirjoittaja työskentelee pääoppaana Helinä Rautavaaran museossa. Kirjoituksessa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta museon virallista kantaa.

4-12-vuotiaille tarkoitettu reissu tutustuttaa lapsen jokaisessa museossa yhteen teokseen, jonka äärellä on tehtävä. Kierrokseen kuluu aikaa noin tunti. Reissulaisten seuraksi suositellaan aikuista, joka auttaa teosten löytämisessä ja jakaa tekemisen riemun.

Reppureissut tarjoavat lapsille ja perheille entistä paremman mahdollisuuden oppia ja nauttia historiasta ja nykytaiteesta. Reissut tarjoillaan aluksi suomeksi ja ruotsiksi, mutta pian myös venäjän ja englannin kielellä.

WeeGeen museot ovat EMMA – Espoon modernin taiteen museo, KAMU – Espoon kaupunginmuseo, Suomen lelumuseo Hevosenkenkä, Suomen Kellomuseo sekä Helinä Rautavaaran museo.

Kesäleireillä puuhataan ja liikutaan kaikissa Näyttelykeskuksen museoissa: EMMA – Espoon modernin taiteen museossa, KAMU Espoon kaupunginmuseossa, Helinä Rautavaaran museossa, Suomen Lelumuseo Hevosenkengässä sekä Suomen Kellomuseossa. Leiripäivät on jaettu eri museoiden kesken.

Leirihinta on 190/160€. Lisätietoja leirisivustolta.

Tervetuloa!

Tutustu runopajan satoon!

Julkaisu kertoo yhdestätoista Euroopan ulkopuolella asuneesta naisesta, jotka ovat eri syistä muuttaneet Suomeen. Kirjassa tutustutaan naisten elämään ja tarkastellaan muuttoliikettä ja sen vaikutuksia sekä henkilökohtaisella että globaalilla tasolla. Julkaisua on mahdollista hyödyntää opetukseen. Kirjan verkkosivulle on koostettu tehtäviä, jotka on suunniteltu erityisesti toisen asteen ammatillisille oppilaitoksille ja suomea opiskeleville maahanmuuttajille. Kirja pohjautuu Kassandran, Suomen Unifemin ja Helinä Rautavaaran museon yhteiseen näyttelyyn. Se on toteutettu ulkoministeriön ja Svenska kulturfondenin tuella.

Julkaisua on mahdollista hyödyntää opetukseen. Kirjan verkkosivulle on koostettu tehtäviä, jotka on suunniteltu erityisesti toisen asteen ammatillisille oppilaitoksille ja suomea opiskeleville maahanmuuttajille.

Pajojen ohjaaja, koreografi Riikka Theresa Innanen oli ilahtunut siitä, että mukaan lähti eri-ikäisiä espoolaisia. ”Pajoista syntyi kiinnostavaa materiaalia vaikka kaupunkitutkijoille. Oli hauska tutustua ihmisten kulkureitteihin ja katsella näitä seutuja toisten silmin. Yksi nauttii rauhallisista kalastushetkistä Tuomiokirkon lähellä, toinen kiertää kaukaa aseman seudun ”mustan aukon” ja kolmas haaveilee omasta pienestä puutarhapalastasta, joka olisi tarpeeksi lähellä.

Pajoissa keskusteltiin myös unista ja unelmista. Ja niistä konkreettisista asioista, jotka tekevät  elämän hyväksi. ”Järjestökadulla tehdään tärkeää työtä. Osallistujat arvostivat myös asukaspuistoja ja muita kokoontumispaikkoja. Monet maahanmuuttajanaiset jäävät oikeasti kaipaamaan kesällä suljettua  monikulttuurisuuskeskus Veturia. Pienten lasten ja rattaiden kanssa on vaikea lähteä kovin kauas kotoa.”

Ajatus kaupunkia, kaupunkilaisia ja museota yhdistävästä taidehankkeesta kiinnosti Espoon kierrätyskeskuksen yhteisöllisyyskoordinaattori Tuija Hyyrystä. ”4V on pilottihanke ja voimme kokeilla kaikenlaista uutta. Halusimme antaa keskiespoolaisille mahdollisuuden kertoa omin sanoin omasta elinympäristöstään. Oli hienoa, että saatoimme kaikki kohdata kokoussalin ulkopuolella ja etsiä uudenlaisia tapoja lisätä asukasviihtyvyyttä.”

Suvelan asukaspuistoon kokoontuneen juhlaväen terveiset päätyivät unelmien puun oksille ripustettuihin lappuihin. Niistä yksi muistutti, että ”Suvela on hyvä ja rauhallinen paikka elää”.