Tarinalliset helmipajat

Tarinalliset helmipajat

Tarinalliset helmipajat

Pajassa tehty helminauha.

Helinä Rautavaaran museo järjesti syksyn 2012 ja kevään 2013 aikana tarinallisia helmityöpajoja. Helmityöpajoissa kerrottiin ja kuunneltiin tarinoita sekä pohdittiin oman elämän merkityksellisiä hetkiä. Tarinat ja ajatukset punottiin pitkiksi helminauhoiksi. Työpajat järjestettiin yhdessä espoolaisten senioreiden kanssa.

Työpajoissa tutustuttiin, kerrottiin tarinoita ja punottiin helminauhoja. Alkujutustelujen jälkeen pöytään nostettiin helmilaatikot, jotka olivat täynnä toinen toistaan värikkäämpiä helmiä. Helmilaatikoista poimittiin helmiä, jotka kuvastivat jotain tiettyä tarinaa, tapahtumaa, ihmistä tai tunnetta. Pikkuhiljaa tarinalliset helminauhat alkoivat punoutua mm. ensirakkaus-, jouluateria, – ja kesähelmistä. Viimeiset helmet olivat tulevaisuushelmiä, toiveita tulevasta.

Työpajoissa tehdyt pitkät helminauhat liitettiin osaksi suurta Virkattu teltta-teosta, jonka seinät ja katto koostuvat pakolaisnaisilta ostetuista käsitöistä. Teltan jokaisella käsityöllä on taustallaan tarina. Virkattu teltta-teos on osa taitelija Kristiina Tuuran Pata, Sandaali ja Virkattu teltta-teossarjaa.
Tarinallisista helminauhoista punoutui Virkattu teltta-teoksen oviverho. Tarinallisia helmitöitä on tehty myös turvapaikanhakijanaisten kanssa Turun vastaanottokeskuksessa sekä turkulaisen Daisy Ladies- järjestön kanssa vuonna 2011.

Senioriryhmien kanssa keskityttiin erityiseen teemaan kunkin ryhmän kanssa. Taavinkodissa muistisairaiden osallistujien kanssa muisteltiin joulua ja sen merkitystä. Toimivat seniorit – ryhmän luona kuultiin mm. evakkotarinoita, pohdittiin juurien merkitystä ja kerrottiin monenlaisia tarinoita elämän varrelta. Puolarmetsän sairaalassa keskityimme tähän hetkeen, mikä tekee onnelliseksi ja tuo hymyn kasvoille juuri nyt. Helmitöiden tarkoitus olikin muistuttaa helminauhan punojaa elämän hyvistä asioista, ilon hetkistä ja muistelemisen arvoisista kokemuksista. Työpajoissa aika loppui aina kesken, sillä tarinoita alkoi tulla eniten siinä vaiheessa, kun helmiä alettiin pakata takaisin laatikoihin. Tarve kertoa ja kuulla tarinoita oli vahva.

Helmityöpajojen ohjaajana toimi soveltavan taiteen ohjaaja Annika Dolgov.