Tutkija Anne Rosenlew haastatteli keväällä 2008 Rufisquen kaupungissa Senegalissa asuvia naisia, jotka kuuluvat And-nimiseen ryhmään. Naiset ovat kalan ja voileipien myyjiä. He auttavat toisiaan keräämällä rahaa nimenantojuhliin, häihin ja hautajaisiin. Ryhmän sisällä toimii epävirallinen lainajärjestelmä: kerran viikossa jokainen jäsen laittaa yhteiseen kassaan summan rahaa, jonka yksi jäsen saa vuorollaan omaan käyttöönsä.
Naiset saavat elantonsa kalastuksesta. Elinkeino on muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa. Kalastukseen käytetään nykyään moottoriveneitä, saaliit ovat pieniä ja osa lajeista on kuollut sukupuuttoon. Rufisquen edustalta tulee niukasti kalaa ja kalastajien on lähdettävä yhä kauemmas merelle. Myös kalan myyjien matkat ovat pidentyneet, sillä nykyään arvokkaat kalat myydään hotelleihin ja ravintoloihin. Kalan myyjät joutuvat matkustamaan kymmeniä kilometrejä saadakseen myytävää. Yhä useampi nainen yrittää elättää itsensä ja perheensä kalan myynnillä, ja kilpailu kaloista ja asiakkaista on kovaa.

- Naisryhmä kokoontuu Rufisquessa Coumban olohuoneessa. Seinillä on Coumban nuoruudenkuvia ja portretti hänen hengellisestä johtajastaan marabousta.

