Torikauppiaat kertovat


tunnista tuntiin

Maguette Niang: Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Download the latest version here. You also need to have JavaScript enabled in your browser.

7-vuotiaana isättömäksi jäänyt Maguette kävi koulua kaksitoistavuotiaaksi ja hän osaa melko hyvin ranskaa. Keväällä 2008 Maguette oli juuri käynyt Punaisen Ristin ensiapukurssin ja haaveili työstä terveyskeskuksessa.

Maguetten äiti on elättänyt 8-lapsisen perheensä myymällä kalaa Rufisquen torilla. Äiti lähtee joka ilta bussilla tai kimppataksilla Kayar-nimiseen kalastajakylään, jonne on matkaa noin 20 kilometriä. Siellä hän ostaa kalaa seuraavaksi päiväksi ja vie ostokset yöksi Rufisquen torin jäävarastoon. Maguette on auttanut äitiään kalamyynnissä jo kuutisen vuotta. Yleensä kauppa käy hyvin, sillä heillä on oma uskollinen asiakaskuntansa. Kalan tarjonta vaihtelee. Jos tuulee liikaa, niin kalastajat eivät uskalla lähteä merelle ja kalaa on vähän. Enimmäkseen tarjolla on yaboy-nimistä kalaa, joka on runsasruotoista, mutta halpaa ja maukasta. Aina ei kaikkea kalaa saa myydyksi eikä sitä voi säilyttää kahta vuorokautta kauempaa. Pilaantunut kala on heitettävä pois.

Maguette asuu vielä kotona ja hän antaa kaikki ansaitsemansa rahat äidilleen. Hänestä on selvää, että aikuiset lapset maksavat osansa vanhempien menoista.

Maguette seurustelee jo neljättä vuotta naapuripojan kanssa. Muut korttelin tytöt eivät hänen mukaansa ole yhtä uskollisia vaan tapailevat useita poikia. Tällaisella tapailemisella on nimi: ”baxal”(lausutaan bah-al), joka tarkoittaa että tytöllä on monta poikaystävää. Joskus käytetään myös sanaa ”mbarann”, joka tarkoittaa että tytöllä on poikaystävä eri käyttöä varten: puuseppä sängyn valmistusta varten, hiilenmyyjä hiiliä varten. Pojat eivät voi asialle paljon mitään. Maguettesta on parempi olla harjoittamatta ”baxalia”, jos haluaa saada kunnon miehen. Tytöt päättävät nykyään itse, kenen kanssa menevät naimisiin. Jotkut vanhemmat yrittävät päättää lasten puolesta, mutta sellaiset vanhemmat ovat harvassa.

Maguette Dieng: Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Download the latest version here. You also need to have JavaScript enabled in your browser.

Maguette Dieng syntyni vuonna 1962 naapurikaupungissa Bargnyssä. Maguetten äidin lisäksi isällä on kaksi muuta vaimoa, jotka kaikki asuivat yhdessä lapsineen. Maguette muutti sukulaisperheen luokse Rufisqueen 22-vuotiaana ja rakastui tulevaan mieheensä. Koska vanhemmatkin hyväksyivät miehen, oli naimisiinmeno itsestään selvää. Mies on hitsaaja ja kuuluu lebou-heimoon, kuten Maguette. Pariskunnalla on kymmenen lasta, jotka kaikki käyvät koulua.

Maguette nousee joka aamu viideltä. Hän valmistaa aamupalan, herättää lapset, siivoaa ja aloittaa lounaan valmistuksen, jota vanhin tytär jatkaa. Noin kello 11 hän lähtee torille myymään savukalaa. Myyntitulot hän lisää mieheltään ja apeltaan saamiinsa ruokarahoihin ja ostaa pääateriaan tarvittavat ainekset. Ruokakuntaan kuuluu yli kaksikymmentä henkeä: hänen omat lapsensa, miehen vanhemmat sekä miehen veljen perhe. Kello 14 Maguette palaa kotiin. Yhteinen ateria syödään ennen kuin koululaiset palaavat kouluun kello 15.

Miehen tulot ovat epäsäännölliset ja Maguette tienaa perheelle lisärahoja torimyynnin lisäksi muun muassa kasvattamalla kanoja sekä myymällä paikallista piimää. Säännöllisin tulonlähde on jäsenyys naisryhmässä, joka savustaa kalaa Rufisquen rannalla paikallisen sementtitehtaan alapuolella. Ryhmä tuottaa n. 100 kiloa savukalaa viikossa. Suurin osa tuotannosta myydään Maliin ja Burkina Fasoon. Kerran viikossa suuret kuorma-autot hakevat Rufisquestä kalalastinsa.

Savukalan tuottamiseen tarvitaan kalaa, voimapaperia sekä sahanpuruja. Kalat savustetaan perkaamattomina, ja suurin työ on kalojen puhdistaminen ennen myyntiä. Savustetut kalat ovat tuoreena liian pehmeitä perattaviksi ja niiden on saatava kovettua ennen käsittelyä. Malilaiset eivät pidä suolasta, joten sitä käytetään vain vähän. Savustettu kala säilyy kuukausia ilman suolaakin. Koska kalan saanti on epäsäännöllistä, on myös tuotanto epäsäännöllistä. Ostajia kalalle kyllä löytyisi, sillä kysyntä ylittää tarjonnan.

Fatou Thiam: Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Download the latest version here. You also need to have JavaScript enabled in your browser.

Fatou Thiam syntyi vuonna 1956 Rufisquessä. Hänen isänsä oli kultaseppä, mutta Fatou varttui kalastajaperheessä Rufisquen Merinassa, jonne hänet oli lapsena ”annettu”. Isällä oli kaksi muuta vaimoa Fatoun äidin lisäksi, mutta he eivät asuneet yhdessä. Fatou kävi muutaman vuoden koulua, mutta joutui lopettamaan koska oli aina myöhässä autettuaan äitiään kotitöissä. Hänen piti auttaa äitiään, sillä hän oli tytöistä vanhin. Hänellä on neljä veljeä ja kolme siskoa.

Fatou avioitui vuonna 1975 ja muutti miehensä perheeseen Merinassa. Avioliitto oli järjestetty sukujen kesken. Heillä on kolme tytärtä ja viisi poikaa. Vanhin lapsista on kolmekymmentäkolme, nuorin yksitoista. Kaikki ovat käyneet jonkin verran koulua. Pojat ovat päätyneet peltisepän töihin kuten isänsä mutta asuvat kaikki vielä kotona.

Talo on Fatoun miehen isän ja siellä asuvat myös miehen veljet perheineen. Ennen kaikki söivät yhdessä, mutta nousseiden elinkustannusten takia perheet ovat jakautuneet viideksi ruokakunnaksi. Fatoun ruokakuntaan kuuluu oma mies ja lapset sekä miehen peltisepänpajan harjoittelijat ja työntekijät joita on kolmisenkymmentä. Pajaan kannetaan joka päivä pari isoa vadillista kalariisiä. Fatoun mies antaa Fatoulle ruokarahaa mutta yleensä se ei riitä ja Fatoun on laitettava ruokarahoihin myös omistaan.

Fatou herää kello viisi joka aamu ja lähtee pikkubussilla kalatukkutorille. Hän myy kalansa iltaisin päätien varrella. Päivittäiset kalan tukkuhinnat vaihtelevat tarjonnan mukaan ja myös myyntitulot vaihtelevat suuresti. Joinain päivinä tulee kunnolla voittoa, toisina päivinä voi myynti olla tappiollista. Joinain päivinä kalaa ei saa myytyä ollenkaan ja Fatoun on käytettävä se omassa ruoanlaitossaan. Kalanmyynti vaatii pitkäjänteisyyttä ja vähitellen oppii ammatin. Esimerkiksi sen että täysikuun aikaan kalaa tulee huonosti jos sää on kirkas. Työ on uuvuttavaa ja myyjän on juostava sekä kalan että asiakkaiden perässä. Pienikin mahdollisuus lepoon on käytettävä hyväksi.